Sarjakuvantekijä ja toimeentulo
Timo Kokkila, Sarjakuvantekijät ry
Sarjakuva on laaja alue monenlaisia sisältöjä ja tekijöitä. Sarjakuva yhdistää tekstin ja kuvan omanlaisekseen kerronnaksi, ja rönsyilee milloin mihinkin suuntaan.
Sarjakuvantekijöitä on hyvin monenlaisia. Tuskin kovin monelle toimeentulo on ollut ensimmäisenä mielessä alalle päätyessä. Sarjakuva mielletään usein käyttötaiteeksi tai jopa viihdeteollisuudeksi, mutta yleistys on luonnollisesti väärä. Suomen kokoisessa maassa ei ole koskaan päässyt syntymään varsinaista kaupallista sarjakuvatuotantoa.
Menestyneimmätkin sarjakuvat ovat yleensä yhden tai korkeintaan muutaman tekijän luomuksia. Nykyään suurin osa sarjakuvista on taiteellisista lähtökohdista tehtyjä, eli jotain aivan muuta.
Sarjakuvantekijällä on muutama reitti hankkia toimeentulo alalla, tässä toki yksinkertaistetussa muodossa.
Sanomalehtisarjakuvat ovat kotimaisen tuotannon tunnetuinta osastoa. Muutamat tekijät menestyvät niillä hyvin. Lehtistrippien ongelmana tekijän kannalta on usein se, että lehdet maksavat niistä vain vähän.
Sama sarjakuva on siis saatava myytyä moneen lehteen. Käytännössä myynti on usein pakko antaa välitysyhtiön tehtäväksi, ja se ottaa palkkioista ison siivun. Lisäksi työ on kuluttavaa. Yhden sarjakuvarivin tekeminen päivässä ei kuulosta paljolta, mutta varsinkin pidemmän päälle päivittäinen sarjakuva kuluttaa tavattoman määrän ideoita, eivätkä piirrokset synny itsestään.
Kirjajulkaisuissa syntyy joskus hittejä, mutta useimpien myynnit jäävät vähäisiksi. Sarjakuva-albumin tekemiseen kuluu yksi tai useampi vuosi, eikä julkaisemisesta ole takeita. Jos kustantaja löytyy, painokset ovat yleensä pieniä. Kustannusmaailman mullistukset ja tiukentunut julkaisupolitiikka ovat siirtäneet sarjakuvat yhä enemmän pienkustantajien ja omakustantajien harteille. Suomalaisia sarjakuvajulkaisuja syntyy kuitenkin vuosittain noin 70-100 kpl, vuodesta ja rajauksesta riippuen.
Internetissä voi julkaista helposti mitä vain. Nettijulkaisun kääntäminen ansioksi on vaikeampaa. Suomalaistekijöillä on monia menestyneitä nettisarjakuvia, jotka keräävät paljon lukijoita. Jotkut suomalaiset tekijät ovat piirtäneet kansainvälisille nettisivustoille kuukausipalkalla. Menestyneitä kansainvälisiä joukkorahoituskampanjoita on toteutunut. Fanipohjan kerääminen vaatii joka tapauksessa suuren pohjatyön. Internetissä menestyneet työskentelevät usein englanniksi ja suuntaavat työnsä suoraan kansainvälisille lukijoille. Yleisö on periaatteessa suuri, mutta erottuminen vaikeaa.
Yksi internetin ikävä piirre on luvaton julkaiseminen. Piirrokset saattavat levitä laajasti, mutta tekijä itse ei hyödy siitä mitenkään.
Vitsiksi muodostunut sana “näkyvyys” tuo tietenkin mahdollisuuden saada töitä nimen tunnetuksi tulemisen kautta. Mutta monestiko se oikeasti onnistuu? Toisinaan ongelmallisia ovat myös huumorisivut yms. jotka julkaisevat yleisön postaamia meemejä, pilapiirroksia jne.
Tekijänoikeuksien kunnioittaminen ulkoistetaan kuvien jakajille, eikä sivusto ota niistä vastuuta. Ikävimmissä tapauksissa nettisivu on peittänyt tekijän signeerauksen omalla logollaan. Monien mielestä viatonta hupia, käytännössä samalla sivulla voidaan julkaista mainoksia ja varastetuilla sisällöillä houkutellaan kävijöitä ja klikkauksia.
Piirroksia ja sarjakuvia päätyy toki luvatta myös moniin muihin paikkoihin, kuten vaikkapa esitelmien ja koulutusten kuvaesityksiin.
Reiluus on hyvä tavoite jota kohti kaikkien pitää pyrkiä. Nettiinkään kuvat eivät synny tekoälyn tuottamina, vaan ihan vanhanaikaisesti jonkun tekemänä, oli työväline mikä tahansa. Kustantajien on hyvä muistaa, että ilman sisältöjä ne olisivat tarpeettomia. Lukijat eivät osta kirjoja ja lehtiä rahoittaakseen kustantajan toimintaa, vaan saadakseen hyvää luettavaa. Tekijää taas liika työ liian pienillä palkkioilla ei auta hyvien sisältöjen tuottamisessa.
Reilumpaa tulevaisuutta!
Kirjoittaja on suomalaisten sarjakuvantekijöiden etujärjestö Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtaja.