Reilua suoratoistoa

Raimo Pesonen

Äänikirjan läpimurrosta on kulunut jo sen verran aikaa, että muutoksen vaikutuksista kustannusalan rahanjakoon ja kirjailijoiden toimeentuloon keskustellaan kirjallisuuskentän ulkopuolellakin. Tästä on syytä kiittää erityisesti Suomen Kirjailijaliiton aktiivisuutta. Toisaalta äänikirjojen tai kirjaäänitteiden siirtyminen cd-formaatista suoratoistopalveluihin on tapahtunut niin vähän aikaa sitten, että alan sisälläkin riittää vielä hämmästeltävää.

Syksyllä 2022 Tampereen Music x Mediassa kirjallisuusalan ihmiset vaihtoivat kokemuksia ja tulevaisuuden visioita musiikintekijöiden ja -julkaisijoiden kanssa. Striimaus mullisti musiikkiteollisuuden rakenteita jo kymmenisen vuotta ennen varsinaista maihinnousuaan kirjallisuuden puolelle. Vaikka monet muusikot kirjoittavat myös kirjoja ja kirjailijat laulujen sanoituksia, alojen välillä on ollut henkinen etäisyys, jota digitalisaatio kuroo nyt joiltakin osin pikavauhtia umpeen. Kirjallisuuden kentällä – tai muuallakaan – ei osattu ennakoida kirjoitettujen tarinoiden muuttumista musiikin tavoin bittivirtana kulutettavaksi tuotteeksi, ainakaan siinä mitassa kuin nyt on tapahtunut. Tampereen puheenvuorot olivat ilahduttava esimerkki siitä, että muutokseen on havahduttu. Aloilla voisi kuvitella olevan annettavaa toisilleen jatkossakin.

Teknologian ja kulttuurin murrokset asettuvat yleensä hankalasti hyvää ja huonoa mittaavalle asteikolle. Suoratoistopalvelut laskevat periaatteessa julkaisukynnystä niin musiikissa kuin äänikirjoissakin, saavutettavissa oleva yleisömäärä on periaatteessa valtava ja kansainvälistyminen helpompaa, vanhoja ja marginaalisellekin huomiolle jääneitä julkaisuja on mahdollista pitää saatavilla, eikä teoksen suosion kasvusta ei aiheudu lisää tuotanto- ja jakelukustannuksia. Viimeksi mainittu on parantanut yritysten kannattavuutta, kuten esimerkiksi WSOY:n kohdalla on kerrottu tapahtuneen. Unohtaa ei sovi sitäkään, että suoratoistopalvelujen aikaan siirtyminen tarkoitti loppua musiikkipiratismille.

Myydystä kirjasta ansaittujen eurojen muuttuminen suoratoistopalvelujen kymmeniksi senteiksi hallitsee kuitenkin helposti kirjailijan näkökulmaa alan muutokseen. Fyysisten äänitteiden myynnistä kohtuullisesti ansainneiden musiikintekijöiden ahdinkoa striimauspalvelujen kynsissä avasi ensimmäisten joukossa Anssi Kela Spotify-tilitysesimerkeillään. Muutoksia on tapahtunut, mutta ongelma ei ole poistunut.

Ruotsalaislähtöinen Spotify on muuttumassa isoksi tekijäksi myös äänikirjojen puolella. Alan keskittyminen muutamien yritysjättien käsiin ja niiden sanelemien hinnoittelu- ja korvauskäytäntöjen valuminen suomalaiseen ääkirjamaailmaan ei ole ollut ajatuksena kovin miellyttävä. Niinpä viime syksyn uutiset Spotifyn Yhdysvalloissa tekemästä 300 000 äänikirjan lanseerauksesta saivat huokaisemaan ainakin hetkellisesti helpotuksesta, koska kustantamoiden näkemyksiä oli kuultu eivätkä äänikirjat sisältyneet palvelun kuukausimaksuun. Kirjailijan kannalta kustantamo kuin kustantamo vaikuttaa globaalia striimausjättiä helpommalta neuvottelukumppanilta.

Taiteentekijöiden ja teosten kustantajien on hankalaa vaatia maksettujen korvausten parantamista yritykseltä, jonka liiketoiminnan tulos on miinusmerkkinen – samalla kun osakkeiden arvo saattaa kaksinkertaistua

Spotifyn kohdalla on puhuttu paljon omistamisen ja liiketoiminnan tuottojen suhteesta. Monien sosiaalisen median jättiyritysten tavoin Spotifyn osakkeiden arvo vaikuttaa olevan täysin irrallaan sen tuloksesta. Miljardien liikevaihdolla tehdään satojen miljoonien tappioita – samalla kun osakkeiden arvo saattaa kaksinkertaistua. Taiteentekijöiden ja teosten kustantajien on hankalaa vaatia maksettujen korvausten parantamista yritykseltä, jonka liiketoiminnan tulos on miinusmerkkinen. Samalla osakkeiden myynti saattaa kuitenkin olla varsin tuottoisaa, ja suuret levy-yhtiöt omistavat huomattavia osuuksia Spotifysta. Näiden osakekaupoista saatujen rahojen perään lauluntekijöiden tai äänikirjailijoiden on turha kysellä, vaikka koko bisnestä ei olisi olemassa ilman heidän luovaa työtään.

Suomen Kirjailijaliiton helmikuun alussa verkossa järjestämässä äänikirja-aiheisessa tilaisuudessa kävi ilmi, että hieman vastaavaa hähmäisyyttä esiintyy meilläkin. Kustannusala keskittyy, ja silloin kun suoratoistopalvelu omistaa kustantamon, yritysten välisiin rahavirtoihin on  liikesalaisuuden vuoksi vaikea päästä kiinni. Avoimuuden puutteesta huolimatta tuhkan ripotteluun ei ole välttämättä syytä. Kirjailijoiden pienien korvauksien keskeisin yksittäinen syy on palvelujen alhainen hinnoittelu, ja korjausliikkeitä on tässä suhteessa jo tehty. Merkityksetöntä ei ole sekään, että äänikirjojen kuluttajilla vaikuttaa olevan halua reilumpaan korvaustasoon. Musiikin osalta tiedetään, että nuoremmat kuluttajat ovat vanhempia halukkaampia maksamaan suoratoistopalveluista.

Kaikkien kannalta reilua ja tekijän kannalta olennaista on se, että äänikirjoista maksettava korvaus kasvaa teoksen kuuntelumäärien mukaan.