”Sehän oli vasta alustava varaus!”
Lottaliina Pokkinen, luovien alojen juristi ja neuvottelukouluttaja (Lehtinen Legal Oy)
Yli kahdenkymmenen vuoden työkokemus muusikkojen ja muiden luovan alan tekijöiden juristina on tehnyt hyvin selväksi sen, mikä on freelancereille yleinen tapa sopia asioistaan: suullinen sopimus. Arvaatteko, mistä tiedän tämän? Siitä, että suulliset sopimukset aiheuttavat paljon yhteydenottoja juristille.
Sopimusoikeuden lähtökohtana on sopimusvapaus. Osapuolet saavat vapaasti päättää mm. siitä, tehdäänkö sopimus, kenen kanssa sopimus tehdään, miten sopimus tehdään sekä mistä sopimuksella sovitaan. Sopimusvapauden kaventaminen esimerkiksi sopimukseen pakottamalla voi aiheuttaa sen, että sopimus todetaan jälkikäteen pätemättömäksi.
Sopimusvapautta on tietyissä tilanteissa rajoitettu erityislainsäädännöllä, koskien esimerkiksi työsuhteita sekä kiinteistön kauppaa. Edes työlainsäädäntö ei kuitenkaan sisällä vähimmäisvaatimuksia työsopimuksen muodosta. Sitova sopimus voi sekä työsuhteissa että yrittäjä-freelancereilla syntyä niin kirjallisesti, sähköisesti kuin suullisestikin – ja joskus jopa hiljaisesti.
Se, että sopimus voi syntyä hyvin monella eri tavalla, helpottaa neuvottelemista. Helppouteen sisältyy kuitenkin myös miina: osapuolille voi etenkin suullisten sopimusten osalta jäädä eri käsitys siitä, mistä on sovittu ja sovittiinko ylipäätään mistään vielä sitovasti.
Tyypillinen omalla urallani eteen tullut riitatilanne on tämä: yhtye on sopinut keikasta puhelimitse suoraan tilaajan kanssa, ja noin viikko ennen keikkaa tilaaja ilmoittaa, ettei keikalle tarvitsekaan tulla. Perusteluita on monia; tyypillisimmin tilaajan budjetti on ylittynyt ja live-musiikki vaihtunut karaokelaitteisiin. Samaan aikaan yhtye on varannut keikkapäivän kalenteriinsa ja kieltäytynyt samalle päivälle tulleista muista keikkapyynnöistä. Hämmentyneet muusikot soittavat juristille kuullakseen, että keikkasopimuksen yksipuolisesta purkamisesta voi vaatia korvauksia, koska vahinkoahan purkamisella on selvästi syntynyt. Kun juristi sitten ottaa yhteyttä tilaajaan, vastaus on usein sama: ”Sehän oli vasta alustava varaus – ei sitä ollut vielä edes vahvistettu!”.
Kun suullisesti tehdyn sopimuksen osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko sitovaa sopimusta edes syntynyt, ollaan niin kutsutussa sana sanaa vastaan -tilanteessa. Se on paikka, josta paraskaan juristi ei osapuolia välttämättä saa pois. Kun osapuolten näkemykset eroavat näin merkittävällä tavalla toisistaan, ei juttua yleensä kannata lähteä viemään oikeuteen – ja oikeudenkäynnin uhka on usein se, joka saa sopimusta rikkoneen osapuolen motivoitumaan sovintosopimuksen neuvottelemiseen. Siksi suullisiin sopimuksiin liittyvät erimielisyydet jäävät usein selvittämättä ja syntynyt vahinko korvaamatta.
Helpoin tapa välttää suullisiin sopimuksiin liittyvät riidat, on välttää suullisia sopimuksia. Tehtyä sopimusta ei tällöin jätetä pelkän keskustelun varaan, vaan keskustelusta tehdään esimerkiksi sähköpostimuistio, jonka toinen osapuoli kuittaa hyväksytyksi. Kun sopimusehdoista on hyväksytyksi kuitattu muistio, on meillä käytössämme todiste, johon tukeutua.
Sähköpostimuistio auttaa myös sen tarkistamisessa, onko tärkeimmistä sopimusehdoista varmasti keskusteltu tai onko merkittäviä asioita jäänyt tulkinnan varaan. Tärkein sovittavista asioista on oman kokemukseni mukaan usein se, mitä työstä maksetaan ja etenkin: miten korvaus maksetaan – onko kyse verokorttia vastaan maksettavasta työsuhteen palkasta vai laskutettavasta työkorvauksesta.
Olen törmännyt väitteisiin siitä, että sopimuksen tekeminen muuten kuin suullisesti on merkki luottamuksen puutteesta, eikä edes sähköpostimuistiota kehdata tästä syystä ehdottaa. Pahimmat riidat syntyvät juristikokemukseni mukaan kuitenkin silloin, kun asioista on sovittu suullisesti ”kaveripohjalta”. Sopimusehtojen kirjaaminen näkyviin esimerkiksi sähköpostiin onkin merkki osapuolten välisestä luottamuksesta ja siitä, ettei ystävyys- ja yhteistyösuhdetta haluta riskeerata epäselvän sopimuksen aiheuttamalla turhalla riidalla. Ihmissuhde pelastuu, kun asioista sovitaan selkeästi.
Kirjoittaja on viulistin koulutuksen saanut tekijänoikeusjuristi ja neuvottelukouluttaja, joka suhtautuu intohimoisesti luovan alan tekijöiden työskentelyolosuhteiden ja neuvottelukulttuurin parantamiseen.